English
Ei-erottelevat ja erottelevat kuivakäymälät
Keskustelu virtsan erottelusta kiinteästä jätteestä on käymälä- ja mökkipiireissä tunteita herättävä ikuisuusaihe, jota voi lähestyä monesta eri näkökulmasta. Osa ihmisistä rummuttaa voimakkaasti erottelun puolesta, kun taas osalle esimerkiksi erottelu suoraan käymäläistuimessa istuimessa tuntuu vieraalta ja oudolta. Monille uusille mökkiläisille koko aihealue on täysin vieras. Objektiivista tietoa ja kokemuksia eri tekniikan kuivakäymälöistä voi olla hankala löytää. Ongelma juontaa juurensa siitä, että kuivakäymälätarpeita on niin monia erilaisia eikä yksi toteutustapa sovi välttämättä toiselle (vertaa esimerkiksi yksityistä mökkiläistä tai kesäkahvilaa). On siis tärkeää pohtia omaa käymälätarvetta ja miten eri tekniikat voisivat omalla kohdalla toimia. Se, minkä nimeen mökkinaapurisi vannoo, ei välttämättä sinulla sittenkään toimi.
Tällä blogikirjoituksella pyrimme osallistumaan tähän keskusteluun käsittelemällä mitä ovat virtsan erottelevat ja ei-erottelevat käymälät. Esittelemme molempien tekniikoiden hyviä ja huonoja puolia. Pyrimme myös syventämään yleistä ymmärrystä erityisesti virtsan erottelevien käymälöiden osalta, joiden perustelemme jakautuvan sekä suoraan istuimessa erottelevien että jälkierottelevien kuivakäymälöiden alaryhmiin.
Mitä ovat ei-erottelevat käymälät?
Lähdetään liikkeelle perusteista ja helpommin ymmärrettävistä ”ei-erottelevista käymälöistä”. Ei-erottelevilla käymälöillä tarkoitetaan yleisesti käymälöitä, joissa virtsaa ei erotella missään kohtaa kiinteästä käymäläjätteestä. Toisin sanoen, kaikki käymäläjätös päätyy samaan astiaan tai säiliöön, jossa ne myös pysyvät yhdessä. Yksinkertaisin esimerkki ei-erottelevasta kuivakäymälästä on vanha saavilla varustettu huussi. Toteutus on tietysti yksinkertainen ja halpa, mutta usein myös erittäin pahan hajuinen käymäläjätteen mädäntyessä liiallisen märkyyden vuoksi. Nykylainsäädännön mukaan raakaa käymäläjätettä ei myöskään saa enää kaataa luontoon, vaan se tulee ensin kompostoida huolella. Siksi saavimenetelmä alkaa olla katoavaa kansanperinnettä – onneksi.
Onko ei-erotteleville käymälöille sitten mitään sijaa? Vastaus kuuluu, kyllä on – ja paljonkin, jos hieman avarramme katsetta kaikkiin olemassa oleviin käymäläratkaisuihin. Esimerkiksi vanhoja saaveja monin tavoin muistuttaville yöastioille on lukuisia käyttökohteita (esimerkiksi remontin yhteydessä kotona tai pimeään aikaan mökillä). Ja jos katsotaan oikein laajasti asiaa, niin myös vesivessat ovat ei-erottelevia. Kaikki jätös menee samaan ja vielä vettä lisäksi kuljettamaan jäte putkia pitkin pois. Pitäydymme tässä kuitenkin käsittelemään pääasiassa kuivakäymälöitä ja niiden eroja.
Ei-erottelevan, esim. yöastian voi saada toimivaksi runsaalla kuivikkeen käytöllä, jolloin ylimääräinen neste imeytyy kuivikkeeseen – etenkin, jos käyttö on vähäistä. Tällöinkin pitää jätteen jatkokäsittely olla kunnossa, esimerkiksi tähän tarkoitukseen varatussa käymäläjätekompostorissa.
YHTEENVETO
| + edullisia, monesti tee-se-itse malleja |
| + pienessä ja esimerkiksi yö-käytössä tuovat ison avun |
| – käyttäjän pitää olla valveutunut, jotta hajuhaittoja ei synny |
| – jälkikompostointi pitää hoitaa asianmukaisesti joka tapauksessa |
| – eivät sovellu useammalle käyttäjälle ja/tai jatkuvaan käyttöön |
Mitä ovat virtsan suoraan istuimessa erottelevat kuivakäymälät?
Nimensä mukaisesti virtsan erottelevat kuivakäymälät erottavat nestemäisen virtsan muusta jätteestä tavalla tai toisella. Virtsa voidaan erottaa kiinteästä jätteestä joko suoraan istuimessa tai vaihtoehtoisesti myöhemmin kompostisäiliössä. Keskeinen ero kaikkien erottelevien kuivakäymälöiden sisällä muodostuu siis siitä, erotellaanko virtsa ennen kuin se ehtii sekoittua kiinteän jätteen kanssa vai vasta sekoittumisen jälkeen.
Suoraan istuimessa virtsan erottelevien kuivakäymälöiden suurena etuna on, että hajuhaittojen mahdollisuus jää pääsääntöisesti hyvin pieneksi, koska kiinteä jätös ei pääse mätänemään ilman virtsan tuomaa kosteutta. Näin ollen kuivikettakaan ei tarvitse käymälässä käyttää korkeintaan kuin omien jätösten peittämiseen. Istuimessa suoraan eroteltu virtsa on steriiliä, koska se ei ole päässyt sekoittumaan ulostebakteerien kanssa. Puhdasta, eroteltua virtsaa voidaan veteen laimennettuna suoraan käyttää ravinnerikkaana lannoitteena esimerkiksi kasvi- tai peltomaalla. Vain vesistöyhteyttä pitää välttää, koska siellä virtsalla on voimakas rehevoittävä vaikutus.
Kääntöpuolena suoraan istuimessa erottelevien kuivakäymälöiden osalta on erityisesti virtsan suuri määrä. Esimerkiksi viiden hengen mökkitaloudessa 20 litran virtsakanisteri täytyy takuulla muutamassa päivässä, jolloin se pitää käydä tyhjentämässä soveltuvaan paikkaan. Lisäksi, erityisesti kuivakäymälöihin tottumattomasta käyttäjäkunnasta osa vierastaa kaksiosaista istuinta, jossa pitää pissata istuimen etuosaan ja tehdä muut tarpeet sitten takaosaan. Suoraan istuimessa erottelevat kuivakäymälät ovat usein myös hieman teknisempiä laitteita esimerkiksi monien liikkuvien osien myötä ja siten herkempiä käytössä.
YHTEENVETO
| + paljon ravinnerikasta virtsaa ekolannoitteeksi – kotitarveviljelijöiden suosikki! |
| + hajuhaitat harvinaisia, jos asennus ja käyttö on ohjeen mukaista |
| + kiinteää jätettä jää vain pieni määrä kompostoitavaksi |
| + kuiviketta ei tarvita lainkaan tai hyvin vähän |
| – virtsan varastointi etenkin talvella ja ei-kasvukaudella, kun käyttöä puutarhassa ei ole |
| – virtsan määrä, jos kaikki käsittely hoidetaan ilman apuvälineitä |
| – erottelevan istuimen käyttö: vaatii hieman orientoitumista käyttäjältään, jotta kaikki osuu kohdalleen. Miesten on aina asioitava istualtaan ja paperit laitetaan kiinteän jätteen puolelle. |
| – virtsa letkun pito puhtaana ja avonaisena, koska kalkkia muodostuu nopeasti |
Mitä ovat jälkierottelevat kuivakäymälät?
Toinen vaihtoehto on erotella ylimääräinen neste vasta käymäläsäiliössä. Tällöin voidaan puhua jälkierottelevista käymälöistä, joita suurin osa nykyään käytössä olevista komposti– ja kuivikekäymälöistä on. Ne erottelevat virtsan kiinteästä käymäläjätteestä vasta sen jälkeen kuin ne ovat ensin sekoittuneet kompostisäiliössä. Tätä, käymäläjätteen läpi kulkenutta virtsaa, kutsutaan suotonesteeksi. Lähes kaikki yleisimmät kompostoivat kuivakäymälät kuten Green Toilet, Kekkilä sekä Biolan toimivat tämän tapaisella erotteluperiaatteella – tosin erottelutapa säiliön sisällä vaihtelee. Silti käsitteenä ”jälkierottelu” on vielä alan ammattilaisillekin usein tuntematon, eikä tietoa löydy vielä paljoa esimerkiksi Googlesta hakemalla (poikkeuksena Käymäläseura Huussi Ry, joka tarjoaa kattavaa tietoa käymälöistä). Syynä tiedon puutteelle saattaa olla vanhentunut tapa niputtaa kompostoivat käymälät suoraan ei-erotteleviin käymälöihin. Meistä kuitenkin on tärkeää ja perusteltua erottaa kompostoivat ei-erottelevista käymälöistä, sillä kyllä pääsääntöisesti virtsa myös kompostoivissa käymälöissä erotellaan. Kyse on enemmän siitä, missä kohtaa ja miten erottelu käytännössä toteutetaan.
Jälkierottelevien kuivakäymälöiden etuna on, että valtaosa virtsasta imeytyy kuivikkeeseen ja muuhun kompostimassaan. Kompostoitumisprosessin ja tuuletuksen avulla kompostimassa haihduttaa paljon nestettä, erityisesti mökkikauden lämpiminä kesäpäivinä. Näin ollen suotonestettä syntyy paljon vähemmän käsiteltäväksi verrattuna suoraan istuimessa erottelevien kuivakäymälöiden virtsan määrään. Siinä missä suoraan istuimessa erotteleva kuivakäymälä voi tuottaa 10 litraa puhdasta virtsaa päivässä, jälkierottelevalla kompostikäymällä voidaan päästä vain muutamaan desiin suotonestettä. Lisäksi jälkierottelevien käymälöiden etuna on yksinkertaisemmat yhden aukon istuimet, joihin kaikki ihmiset ovat tottuneet. Tämä vähentää virhetilanteita käytössä – eritoten jos käyttäjäkunta on vaihtuvaa, esimerkiksi asiakkaita tai vuokramökin käyttäjiä.
Jälkierottelussakin on toki omat haasteensa. Verrattuna istuimessa erotteleviin käymälöihin, jälkierottelevat kuivakäymälät ovat tyypillisesti hieman alttiimpia hajuhaitoille. Yleisin syy löytyy liian vähäisestä kuivikkeen käytöstä tai siitä, että suotoneste ei pääse teknisen vian vuoksi valumaan ulos kompostisäiliöstä, joiden seurauksena kompostimassa on liian kosteaa kompostoituakseen tehokkaasti. Lisäksi on syytä huomioida, että suotoneste sisältää haitallisia ulostebakteereja eikä suotonestettä voi suoraan käyttää esimerkiksi kasvimaan lannoitukseen. Sen voi yleensä kuitenkin aika vähällä vaivalla käsitellä omalla tontilla esimerkiksi seuraavin tavoin:
- kaataa suotoneste ei-syötäville kasveille kuivalle esim. metsäkankaalle, mistä ei ole yhteyttä vesistöön tai esimerkiksi kaivoon. Paikkaa kannattaa vaihdella tyhjennysten välillä. Näin ravinteet pääsevät hienosti suoraan kiertoon kasvien käyttöön.
- säilyttämällä suotonestettä keräilyastiassa 6-12 kk, jolloin ”kakkapöpöt” kuolevat. Tämän jälkeen sitä voidaan vapaammin käyttää puutarhan lannoitukseen, mutta edelleen vesistöä pitää välttää.
- suodatus esimerkiksi Geotrap Huussisuodattimella, joka kerää sitoo nesteestä. Suodatetun nesteen voi imeyttää maastoon, jos vesistöyhteyttä ei ole. Tähän on jopa aiheesta innostuneet mökkiläiset rakentaneet omia ”biosuotimia”: Ensin suotoneste suodattimen läpi, mistä se johdetaan esimerkiksi salaojaputkea hyväksi käyttäen maapenkkiin, johon on istutettu ravinnerikkaasta maaperästä pitäviä pensaita tai kasveja.
YHTEENVETO
| + helppokäyttöisiä, käyttäjä ei yleensä voi tehdä mitään väärin |
| + suotonesteen selvästi vähäisempi määrä verrattuna eroteltuun virtsaan |
| + kompostointi alkaa jo käytön aikana ja massaan tuleva urea kiihdyttää prosessia |
| – kuivikkeen käyttö pakollista |
| – suotoneste pitää käsitellä hallitusti |
| – hoitamattomana tai virhetilanteissa voi aiheuttaa hajuhaittaa |
Siis erotellako vai eikö erotella – ja jos niin miten?
Kuten sanottu, keskustelu erottelusta jatkuu varmasti vielä pitkään eikä yksiselitteisesti parasta patenttiratkaisua ongelmaan löydy. Kokemuksemme perusteella erotteluun liittyy jopa maantieteellisiä eroavaisuuksia. Esimerkiksi Ruotsissa suoraan istuimessa erottelevat kuivakäymälät ovat ehdotonta valtavirtaa, kun taas Suomessa jälkierottelun piiriin lukeutuvat kompostoivat ovat se yleisin kuivakäymälämalli.
Keskusteluun paremmuudesta vaikuttavat myös paikalliset lait ja säädökset, sillä esimerkiksi Iso-Britanniassa poikkeuslaki sallii suotonesteiden vähäisen määrän laskun suoraan maaperään toisin kuin vaikka Suomessa. Me Pikkuvihreällä ehkä eniten itse suosimme jälkierottelua, mutta sillä rajoituksella, että tiedämme parhaan käymäläratkaisun riippuvan monesta eri vaikuttavasta tekijästä: kuten ympäristö, käyttäjät, huollon tarpeet, ilmasto jne. Tärkeää on osata ottaa huomioon nämä tekijät sekä punnita niiden yhteisvaikutusta ennalta.
Lopuksi pitää vielä painottaa, että erottelu on vain yksi kuivakäymälän ominaisuus – toki tärkeä sellainen. Sen lisäksi etenkin tuuletusratkaisu sekä käymälän huolto vaikuttavat lopputulokseen: hitti vai huti?
Meiltä kannattaa kysyä neuvoa ja apua itselle sopivimman kuivakäymälän valinnassa tai esimerkiksi olemassa olevan käymälän kunnostamisessa. Mielellämme myös kuulisimme teidän kokemuksianne eri erottelutyypin käymälöistä, joten laittakaa rohkeasti sähköpostia tai vaikka Whatsapp-viestiä.
Ota yhteyttä:
Whatsapp-numeroon: +358 50 442 4775
Voit myös jättää yhteystietosi alle niin otamme yhteyttä mahdollisimman pian:
