English
Omat (entiset) ennakkoluuloni kompostoivista käymälöistä
Jopa meillä alan sisällä toimivilla on voinut hyvinkin olla ennakkoluuloja kompostoivia käymälöitä kohtaan. Vaikka kuivakäymälät olivat jo entuudestaan etenkin ekologisesta näkökulmasta voittaneet minut puolelleen, moni asia herätti vielä kysymyksiä. Mielikuvissa oli kirkkaana lapsuuden kesät maaseudulla huusseineen, saaveineen ja kärpäsineen. ”Hienoa että näitä tehdään, mutta ehkä en ottaisi kotiin kuitenkaan.”
Kuten tapana on, vakuutuin lopullisesti vasta käyttökokemuksen ja asiantuntijoiden kanssa keskustelun myötä. Hajuttomuuden tapaiset perusasiat minulla oli jo valmiiksi hallussa ja käynkin tässä blogissa läpi harvemmin käsiteltyjä ennakkoluuloja. Jos vaikka näitä olisi muillakin. Tekstissä käsitellään aihetta eräkompostoinnin näkökulmasta, jossa yhtä kompostoria täytetään toisen tai useamman levätessä ja maatuessa ulkona.
Ennakkoluulo: ”Kompostoiva käymälä on hankala pitää puhtaana”
Totuus: Istuimen ja kuiluputken voi puhdistaa maltillisella määrällä vettä, siinä missä perinteisen vessanpöntönkin. Kotoa löytyvän kuivakäymälän yhteydessä on yhä tyypillisesti perinteinen vesilavuaari ja suihkupää. Tahrat kyllä lähtevät harjan ja kevyen suihkuttelun avulla. Tuuletin auttaa haihduttamaan pesusta seuraavaa ylimääräistä nestettä käymäläkompostista ja loppua varten lisätään ylimääräistä kuiviketta.
Ulkohuussin tapauksessa on harvemmin käytössä juoksevaa vettä, mutta sama operaatio onnistuu esimerkiksi kastelukannun avustuksella.
Ennakkoluulo: ”Kasvatan ruokaa puutarhassa. En kai minä nyt niitä voi ihmisten jätöksillä lannoittaa???”
Totuus: Kuten seuraavankin ennakkoluulon kohdalla, painotan tässä että lannoitusvaiheessa kyseessä on jo multa, ei se sama tavara mitä perinteisesti vedetään vessanpöntöstä. Esimerkiksi puolitoista vuotta kompostoitunut biomassa alkaa olla jo turvallista ja ravinnerikasta lannoitetta omavaraisten kotikokkien istutuksille. Käymälämullan korkean ravinnepitoisuuden vuoksi joudut todennäköisesti laimentamaan sitä tavallisella mullalla tai hiekalla, mutta tähän ei ole olemassa kaiken kattavaa nyrkkisääntöä. Eri kasvit kaipaavat HYVIN erilaisia määriä ravinnetta.
Käymäläkompostin läpi suodattunutta suotonestettä sen sijaan ei tule käyttää ruokakasveille ilman vanhetamista (=säilytystä kanisterissa min. 6 kk). Koristepuille ja pensaille se sopii kyllä heti käytettäväksi mainiosti.
Mainittakoon tässä yhteydessä sekin, että puhdas laimennettu virtsa on kelpo lannoitetta myös ruokakasveille. Vettä saa tässä tapauksessa lisätä joukkoon reilusti – usein kuullaan puhuttavan 1:8 tai jopa 1:10 laimennussuhteesta. Tämä tiedoksi erottelevaa käymälää käyttäville, jotka saavat suotonesteen sijaan käyttöönsä puhdasta pissaa.
Ennakkoluulo: ”En minä halua käsitellä ihmisten jätöksiä”
Totuus: Ei tarvitsekaan, kunhan käytät vaihtosäiliötä. Käymälän täyttyessä täysi säiliö siirretään pihalle kompostoitumaan ja uusi tyhjä säiliö vaihdetaan tilalle.
Kun vaihtosäiliökin lopulta täyttyy, on alkuperäinen jo kompostoitunut ja valmiina käytettäväksi pihamaan lannoitukseen. Tässä vaiheessa käsittelet käymäläjätteen sijaan jo valmista multaa.
Ennakkoluulo: ”En jaksaisi olla jatkuvasti vaihtamassa mitään säiliöitä”
Totuus: Ei tarvitse. Mikäli olet valinnut käyttäjien määrään suhteutettuna oikean kokoisella säiliöllä varustetun käymälän, et joudu vaihtamaan säiliötä useammin kuin 1-3 kertaa vuodessa. Tämä pätee vaikka käymälä olisi ympärivuotisessa käytössä. Asiaa auttaa myös joko sähköllä tai tuulella toimiva kanavatuuletin, joka haihduttaa osan käymäläjätösten nesteestä.
Yhteenveto
Kompostoivan käymälän käytön ei tarvitse olla vaikeaa eikä etenkään likaista. Hankintapäätöstä puoltavia hyviä puolia sen sijaan on vaikka useammankin oman blogitekstin verran. Pääsin omista ennakkoluuloistani kysymällä ja se on helppoa myös muille. Meiltä saat vastauksia kätevästi vaikkapa lähettämällä sähköpostia tai jättämällä meille yhteystietosi:
