Maailman vessapäivä 2021

Tänään taas on alamme vuotuinen merkkipäivä: World Toilet Day. Tässä kohden ei voi sanoa, että kyseessä olisi juhlapäivä, koska maailman sanitaatio-ongelmat ovat edelleen vakavia. Kun näin sanomme, useimpien ajatukset vievät kehitysmaihin, mutta meidän näkemyksemme mukaan ongelmia on kosolti myös teollisuusmaiden käymäläjärjestelmissä. Problematiikan voisi ehkä karkeasti jakaa kahteen ryhmään: Ihmisiin, joilla ei ole lainkaan vessaa sekä ihmisiin, joilla on vesivessa. Tämä on tietenkin provosoiva ryhmittely – tiedetään – mutta taustalla on myös totuuden siemen. Muhiiko syvällä pinnan alla ratkaisu kaikkiin ongelmiin, vai olemmeko tuhoon tuomittuja vessapulan ja vesivessojen kanssa?

Turvallinen vessa on vain harvojen etuoikeus

On päivänselvää, että kaikki ne ihmiset maapallolla, jotka eivät voi halutessaan turvallisesti käyttää vessaa ovat vaikeassa asemassa. Vessan puute aiheuttaa hyvin käytännön läheisiä sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmatilanteita, jotka taas heijastuvat eteenpäin koko yhteisöön ja yhteiskuntaan. Mieti, lähtisitkö itse aamulla kouluun tai työpaikalle jos tietäisit, että päivän aikana ei vessaan olisi pääsyä? Tänäänkin sadat tuhannet erityisesti heikossa asemassa olevat ihmiset valitsevat kotiin jäämisen vain vessaan pääsyn takia. Samanaikaisesti puutteelliset sanitaatioratkaisut, kuten kuoppakäymälät, usein aiheuttavat merkittävää haittaa ympäristölle: likaavat vesistöjä ja levittävät taudinaiheuttajia väestöön.

Meistä suomalaisista voi tuntua hullulta ajatukselta kaivaa 3 metriä syvä kuoppa, jonka päälle sitten kakitaan, mutta todellisuudessa ratkaisu on yksi yleisimmistä kehitysmaissa. Niin surulliselta kuin se kuulostaakin, lukuisten lasten kohtaloksi koituu vuosittain kuoppakäymälään putoaminen ja siitä aiheutunut käymäläjätteeseen tukehtuminen. Google-haku ”drown in pit latrine” (vapaasti suomennettuna hukkuminen kuoppakäymälään) tuottaa lähes 1.5 miljoonaa hakutulosta näistä surullisista uutisartikkeleista.

Järjetön vesivessa

Siinä missä kehitysmaiden vessapula herättää meissä voimakasta empatiaa, todellisuudessa vain harva länsimaalainen näkee oman vesivessansa ongelmallisena ”laitoksena” saati tulee edes ajatelleeksi koko asiaa. Meidän on vaikea enää kyseenalaistaa vesivessaa järjestelmänä, mikä on tietenkin hyvin ymmärrettävää, sillä olemme lapsesta asti siihen tottuneet. Kynnys edes harkita jotain muuta vaihtoehtoa on aina todella korkea, kun puhutaan vaikka omakotitaloista tai vakituisesta asunnosta. Vesivessasta luopumiseen pakotettuna moni takuulla miettisi, kuinka asuntoni arvolle nyt käy, jos siellä ei olisikaan vesivessaa vaan jokin muu käymälä. Viihtyisinkö itse kodissa ilman vesivessaa? Joutuisinko hankaluuksiin hajuhaittojen kanssa?

Valitettavasti vain harva meistä todella on pakotettu pohtimaan näitä kysymyksiä, sillä valtaosa meistä suomalaisista asuu kunnallisen jätevesiviemäröinnin piirissä. Ikävä kyllä, asenteemme näkyy aiemmin mainituille vessattomille ihmisille usein tavoiteltavana standardina: kiiltävä, huuhdeltava posliinipytty pitäisi olla, vaikka painevettä tai jätevesijärjestelmää ei ole mailla halmeilla. Mikä vesivessassa sitten on niin ongelmallista?

Otetaan tähän esimerkki kotitaloudesta: On kodin siivouspäivä. Matot viedään ulos, imuroidaan ja lopuksi vielä luututaan lattiatkin puhtaiksi. Ulkona on marraskuinen kurakeli, vettä, lehtiä, roskaa, koirien jätöksiä maassa. Kuten melkein aina arjessa, kenkiä ei joka kerta ehditä ottaa pois eteisessä, vaan sisällä juostaan noilla samoilla kurakengillä hakemassa unohtuneet avaimet tai muuta vastaavaa. Siivoojalta saattaa kyynel tipahtaa, kun urakka pitää taas pian aloittaa alusta. Kuvio toistuu viikosta toiseen, riippuen vähän kuinka usein siivotaan.

Sama homma on meillä vesivessan kanssa. Jätökset tehdään aina juomakelpoiseen veteen, joka toimii jätteiden kuljettajana ”siivoojalle” eli jäteveden puhdistamolle. Siellä tehdään uusia investointeja yhteisin verorahoin, jotta yhä suuremmat määrät jätevettä pystyttäisiin puhdistamaan siihen varta vasten sotketusta kakasta. Tämän päälle kun lisätään vielä ilmastonmuutos ja sään ääri-ilmiöt kuten tulvat, hellejaksot ja kuivuus, niin vesivessajärjestelmäkin alkaa näyttää melkoisen järjettömältä. Herää kysymys, mitä voimme tehdä? Pitäisikö meidän muka luopua totutusta vesivessasta ja yhtaikaisesti asettua samalle viivalle vesivessattomien ihmisten kanssa?

Voidaanko vessa keksiä uudelleen?

Suurin ongelma vesivessassa liittyy veden käyttöön jätteiden kuljettajana puhdistamolle. Kuljetusketju vaatii aina mittavat investoinnit maanalaisiin viemäröinteihin, joita pitkin vesi ja jätteet voivat kulkea jätevedenpuhdistuslaitokselle. Sopii kyseenalaistaa, onko tämä todella paras tapa toteuttaa käymäläjätehuolto meillä ja maailmalla. Onko pissa, kakka ja wc-paperi pakko kuljettaa maan alla huuhteluvettä käyttäen? Mielestämme jos tämä olisi yksiselitteisesti aina paras tapa käsitellä kaikki jätteet, miksi emme rakentaisi vastaavaa infrastruktuuria myös muille kotitalousjätteille? Ajatus esimerkiksi muovijätteiden kuljettamisesta viemäreitä pitkin kierrätyslaitokselle kuulostaa tietysti hullulta, mutta jostain syystä käymäläjätteen kohdalla tämä on normaalia. Mitä jos pissat ja kakkat kulkisivatkin maan päällä esimerkiksi kuorma-autoilla ilman huuhteluvettä – tai vielä parempaa, jätteet kierrätettäisiinkin jo paikan päällä eli kotona. Näinhän me kesämökeillä pääsääntöisesti jo teemmekin, eikö?

Ajatus vessan uudelleen keksimisestä on houkutteleva. Ei siis ihme, että esimerkiksi Bill & Melinda Gatesin perustama säätiö on rahoittanut miljoonilla dollareilla Reinvent the Toilet Challange -nimistä hanketta jo vuosia, johon lukuisat korkean tason yliopistot ovat osallistuneet. Toistaiseksi maailmaa mullistavaa läpimurtoa ei vielä ole saavutettu, ainakaan meidän mielestämme. Palapelin palaset ovat kuitenkin enemmän tai vähemmän olemassa. Vedettömät kuivakäymälät eivät enää ole pelkästään muovisia ”ämpäreitä” tai kaikki jätökset polttamalla hävittäviä aivopieruja. Kuivakäymälällä on nykyään mahdollista saavuttaa vesivessasta tuttu puhtauden fiilis esimerkiksi vitivalkoisella posliini-istuimella. Hajuttomuuden taso ylittää (tai alittaa, miten sen nyt mieltääkään) vesivessankin helposti. Kuivakäymälän siivous ja huolto kyetään suunnittelemaan niin helpoksi, ettei senkään tekosyyn taakse voi piiloutua. Ainut missä olisi enää korjattavaa on meidän mielissämme, jossa nämä palapelin palaset eivät vielä yhdisty muodostaakseen oikean kuvan.

Kohti uutta vedetöntä aikakautta

No – tiedämmehän me, että isot laivat kääntyvät hitaasti. Esimerkiksi maailman ensimmäinen kosketusnäytöllä varustettu matkapuhelin, IBM:n Simon, esiteltiin markkinoille jo vuonna 1994. Siitä meni kuitenkin vielä reilu vuosikymmen kunnes 2007 yhdysvaltalainen Apple esitteli iPhone -puhelimen ja sai fyysisten näppäinten ratkaisun näyttämään järjettömältä (katso kuinka Steve Jobs itse perusteli fyysisten näppäinten ydinongelman). Kuivakäymälöiden kanssa elämme yhä IBM:n Simon -aikaa: paljon järkevämpi ratkaisu, vedetön kuivakäymälä, on jo keksitty ja olemassa. Me ihmiset emme vain vielä ole tottuneet siihen ajatukseen, että vessassa ei käytettäisikään vettä huuhteluun. Tismalleen samalla tavalla emme vielä Nokiankaan kulta-aikoina Suomessa kyseenalaistaneet fyysisten näppäinten paikkaa matkapuhelimissa. Sen sijaan pienen pieniä näppäimiä vain lisättiin ja lisättiin kunnes puhelimista tuli ”kommunikaattoreita”. Samoin me tänä päivänä kasvatamme jäteveden puhdistamoiden puhdistustehoa päivä päivältä suunnitellen esimerkiksi uusia ”kalvopuhdistusjärjestelmiä”, jotka saattavat osoittautua yhteiskunnalle kalliiksi virheiksi. Mutta koska tulee se päivä, kun joku esittelee vessojen vedettömän ”iPhonen” ja osoittaa kaikki muut vesivessa ratkaisut järjettömiksi? Vastaus on, emme tiedä. Me Pikkuvihreällä teemme taatusti kaikkemme, jotta kaikille maailman ihmisille löytyisi kunnon vedetön vessa, jossa ei tarvitsisi tinkiä saavutetuista mukavuuksista.

Valistunutta kansainvälistä vessapäivää kaikille toivoo Pikkuvihreä!